Maamme kirkkojen kuvakoristelu oli keskiajalla runsasta. Kirkon opit
välittyivät kuvien kautta lukutaidottomalle kansalle. Uskonpuhdistuksen jälkeen
kirkkomaalaus taantui joksikin aikaa seurakuntien köyhtyessä. Luterilaisuudessa
kuvasta tuli alisteinen sanalle, ja siksi eri aikakausien kirkkotaiteessa näkyy
myös teologisten painotusten muuttuminen. Niinikään kirkkoarkkitehtuurin
tyylivaihtelut ovat ohjanneet sakraalin kuvataiteen asemaa ja muotoja.
1600-luvulla alkoi Pohjanmaalta uusi kukoistuksen aika. Kirkonrakentajat teettivät
kuvia kiertävillä kirkkomaalareilla, jotka tavallisesti olivat itseoppineita
käsityöläisiä. Heistä merkittävin oli 1700-luvulla toiminut Mikael Toppelius.
1800-luvulla kirkkojen koristelu, varsinkin alttaritaulumaalaus, siirtyi
ammattitaiteilijoille. Pohjois-Savon kirkoissa ja kappeleissa on säilynyt
tuolta ajalta esim. Berndt Abraham Godenhjelmin, Alexandra Frosterus-Såltinin,
Ferdinand von Wrightin ja Sigfrid August Keinäsen maalaamia alttaritauluja.
Kirjallisuutta:
Elämän
veden virrassa. Kuopion emäseurakunta 450 vuotta.
Kuopion evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Hollola 2002.
Heikki Hanka.
Kirkkomaalauksen traditio ja muutos 1720-1880.
Carl Fredrik
Blom murrosajan maalarina. Jyväskylän
yliopisto. Jyväskylä 1997.
Kirkkotaidetta Pohjois-Savossa. Kuopion
taidemuseo. Kuopio
1994.
Matti Komulainen.
Pohjois-Savon vanhat kirkkomaalaukset. Kuopion vanhan
emäseurakunnan alueen kirkkomaalaukset 1721-1809.
Kustannuskiila.
Kuopio 1986.
Matti Komulainen.
Sanan kaunistukset. Kuopion vanhan
emäseurakunnan alueen
kirkkomaalaukset 1810-1918. Kustannuskiila. Kuopio 1989.
Suomen kirkot 19. Ylä-Savon kirkot
Iisalmi, Pielavesi,
Kiuruvesi, Lapinlahti, Sonkajärvi, Sukeva ja Vieremä.
Museovirasto. Tammisaari
1993.
|